KAKSI KUVANVEISTÄJÄÄ

Keskeistä Alpo Sailon tuotannossa olivat runolaulajapatsaat. Niiden ohella hän on tehnyt lukuisia muotokuvia, mitaleja ja reliefejä. Materiaaleina olivat pääasiassa kivi, puu, kipsi ja pronssi. Sailo työskenteli aina mallin mukaan, mielikuvitustyöt olivat hänelle vieraita, samoin alastomat ihmisfiguurit.

Sailo oli myös erittäin tuottelias muotokuvien tekijä. Hän on kuvannut pääasiassa suomalaisia tieteen ja taiteen merkkihenkilöitä sekä ulkomaalaisia Suomen ja suomalaisen kulttuurin ystäviä. Malleina ovat istuneet mm. Nobel-kirjailija Selma Lagerlöf ja Sailon ystävä, kirjailija Maxim Gorki. Suomalaisista hänen malleinaan ovat olleet mm. Matilda Wrede, Eino Leino, Akseli Gallen-Kallela, Juhani Aho, Juho Rissanen, Robert Kajanus ja E. N. Setälä. Kalevalan tutkijat ja kääntäjät kuuluvat hänen tuotannossaan runolaulajien rinnalle.

Sailo oli ajalleen tyypillinen romantikko, jossa oli paljon samaa kuin muissa tuon ajan Karjalan-kävijöissä. Runojen häviäminen ja ihmisten haluttomuus laulaa surettivat. Sailo olisi halunnut elvyttää katoavan kansanperinteen maailman. Tätä kuvaa Akseli Gallen-Kallelan toteamus oppilaastaan ja taitelijaystävästään:

”Sinä olet alusta ottanut osaksesi muodoin pysyvin ikuistuttaa Kalevalan runoniekkain jalot, kovat piirteet, joita meidän polvemme on viimeisenä nähnyt. Nämä piirteet, muodot ja ilmeet olet tuonenjoen tälle puolelle pelastanut ja siten itsellesikin pystyttänyt työpatsaan, sillä nämä ukkosi ovat pyhän rakkautesi kautta parasta taideluomaa.”

Alpo Sailo kuoli 6. lokakuuta 1955 ollessaan kotimatkalla ateljeestaan Nina Sailon kanssa. Hänen tiedetään sanoneen ”mihin minä jään, siitä jatkaa vaimoni”.

Tämä pitikin paikkansa. Nina Sailo tunnettiin Kalevala-aatteen kannattajana ja suomalaisen kansankulttuurin kuvaajana. Karjala sekä kansallisromantismi tulivat tätä kautta myös Nina Sailon pääaiheiksi. Hän teki paljon aiheeseen liittyviä julkisia patsaita sekä mitaleja. Hän jatkoi siitä mihin Alpo Sailo jäi ja viimeisteli miehensä keskeneräisiä töitä.

Alpo ja Nina Sailon jälkeensä jättämä veistos- ja reliefikokoelma on valtaisa, runsaat puolen tuhatta taideteosta, suurin osa kipsiveistoksia ja korkokuvia.

Sailojen veistoksille ei ollut löytynyt kunnon sijoituspaikkaa sen jälkeen, kun Nina Sailo Alpon kuoltua (1955) joutui pariskunnan neljän lapsen kanssa jättämään Lallukan taiteilija-ateljeen vuonna 1960.

Vuosina 1978-1987 toimi Vihdissä museo, jossa oli esillä Sailojen töitä.

Työt saivat kuitenkin uuden kodin vuonna 1985, kun Nina Sailon rakennuttama ateljeetalo Valkama valmistui Kirkkonummen Finnträskille. Teokset ovat yhä siellä.