ALPO JA NINA SAILON TAITEELLINEN TUOTANTO

Ensimmäiset laulajahahmonsa, suistamolaiset Jehkin Iivanan ja Iivana Onoilan Alpo Sailo muovaili työhuoneessaan Kampissa vuosina 1906 ja 1907. Jehkin Iivana, ”salojen mesikämmen”, toimi myöhemmin Sailon oppaana Karjalan-matkoilla.

Sokean Miihkali Perttusen rintakuvan Sailo laati I. K. Inhan kuuluisan valokuvan perusteella. Myöhemmin hän veisti Perttusesta patsaan, joka seisoo Joensuussa Karjalantalon edustalla. 1990 Nina Sailo luovutti patsaan kipsimuotin Neuvostoliittoon, jossa Petroskoissa se valettiin pronssiin ja paljastettiin Vuokkiniemen kylässä 1991.

Vuonna 1908 Sailo tapasi Tuupovaaran Öllölässä yli 90-vuotiaan Pedri Šemeikan, jonka olemus herätti hänessä syvää kunnioitusta. Petri Šemeikan voimakas olemus sekä hänen jylhän kauniit kasvonpiirteensä tekivät lähtemättömän vaikutuksen Sailoon. Hänen mielessään Šemeikka vertautui Leonardo da Vinciin, niin ulkomuodoltaan kuin henkisiltä voimiltaan.

Myöhemmin Sailo veisti Šemeikasta Runonlaulajain patsaan, joka on yhä keskeinen osa Sortavalan kaupunkikuvaa, usein virheellisesti Väinämöiseksi tituleerattuna.

Alpo Sailon naishahmoista tunnetuin on Mannerheimintien varressa istuva Larin Paraske, mutta varsinaisesti runonlaulajanaisten, itkuvirren taitajien ja kansannaisten kuvaamiseen keskittyi tuotannossa Nina Sailo.